maanantai 18. maaliskuuta 2024

Timing of the Rapture According to the Bible

In Matthew 24 Olivet Discourse Jesus depicts the Rapture as follows:

24:29 Immediately after the tribulation of those days shall the sun be darkened, and the moon shall not give her light, and the stars shall fall from heaven, and the powers of the heavens shall be shaken:
24:30 And then shall appear the sign of the Son of man in heaven: and then shall all the tribes of the earth mourn, and they shall see the Son of man coming in the clouds of heaven with power and great glory.

Matt. KJV

This description is in accordance with the events following the opening of the Sixth Seal as described in the Book of Revelation chapter 6:

6:12 And I beheld when he had opened the sixth seal, and, lo, there was a great earthquake; and the sun became black as sackcloth of hair, and the moon became as blood;
6:13 And the stars of heaven fell unto the earth, even as a fig tree casteth her untimely figs, when she is shaken of a mighty wind.
6:14 And the heaven departed as a scroll when it is rolled together; and every mountain and island were moved out of their places.
6:15 And the kings of the earth, and the great men, and the rich men, and the chief captains, and the mighty men, and every bondman, and every free man, hid themselves in the dens and in the rocks of the mountains;
6:16 And said to the mountains and rocks, Fall on us, and hide us from the face of him that sitteth on the throne, and from the wrath of the Lamb:
6:17 For the great day of his wrath is come; and who shall be able to stand?

Rev. KJV

The darkening of the sun and the moon and the shaking of the heavens and the earth are one-time events in the Bible taking place just before the great and terrible Day of the LORD as told us by the Prophet Joel (Joel 2:31).

Jesus continues in Matthew 24 verse 31:

24:31 And he shall send his angels with a great sound of a trumpet, and they shall gather together his elect from the four winds, from one end of heaven to the other.

Matt. KJV

This matches with the events of Revelation 7 where angels hold the four winds of the earth to seal the 144 000 Israelites from all the twelve tribes of Israel, twelve thousand from each tribe:

7:1 And after these things I saw four angels standing on the four corners of the earth, holding the four winds of the earth, that the wind should not blow on the earth, nor on the sea, nor on any tree.
...
7:3 Saying, Hurt not the earth, neither the sea, nor the trees, till we have sealed the servants of our God in their foreheads.
7:4 And I heard the number of them which were sealed: and there were sealed an hundred and forty and four thousand of all the tribes of the children of Israel.

Rev. KJV

After this, an unnumbered great multitude from all the people and tongues of the world appear in Heaven. These people are coming out of the Great Tribulation as we are told in the following verse:

7:14 And I said unto him, Sir, thou knowest. And he said to me, These are they which came out of great tribulation, and have washed their robes, and made them white in the blood of the Lamb.

Rev. KJV

The great sound of a trumpet mentioned by Jesus in Matthew 24:31 fits with the Rapture trumpet depicted by Apostle Paul. It is an assembly Trumpet of God not to be mixed up with the seventh trumpet of judgement sounded by an angel in Revelation 11:15. Paul describes the Rapture events as follows:

15:52 In a moment, in the twinkling of an eye, at the last trump: for the trumpet shall sound, and the dead shall be raised incorruptible, and we shall be changed.

1 Cor. KJV

4:16 For the Lord himself shall descend from heaven with a shout, with the voice of the archangel, and with the trump of God: and the dead in Christ shall rise first.
4:17 Then we which are alive and remain shall be caught up together with them in the clouds, to meet the Lord in the air: and so shall we ever be with the Lord.

1 Thess.

The Return of Jesus to the earth with all His Saints (1 Thess. 3:13) so that His feet touch the ground (Zech 14:4) is described by Jesus in Matthew 25:

25:31 When the Son of man shall come in his glory, and all the holy angels with him, then shall he sit upon the throne of his glory.

Matt.

Jesus does not mention His Thousand-Year Reign on earth in the Olivet Discourse since it is not announced until the Book of Revelation. Both Matthew 24 to 25 and the Book of Revelation are prophecies regarding future events from the point of time onwards when they were given (Rev. 1:1). Jesus also does not mention distinctive timings or duration of events at the Olivet Discourse. This detailed information is given to John by the very same but already resurrected Jesus in the Book of Revelation, hence the name. The remaining passages of the Olivet Discourse are a clear parallel to the so called Great White Throne Judgement (Rev. 20) after the Thousand-Year Reign and before the creation of eternal New Heavens and Earth.

The Return of Christ to the earth or commonly known as the Second Coming is depicted at the end of Book of Revelation as follows:

19:11 And I saw heaven opened, and behold a white horse; and he that sat upon him was called Faithful and True, and in righteousness he doth judge and make war.
...
19:14 And the armies which were in heaven followed him upon white horses, clothed in fine linen, white and clean.

Rev. KJV

According to the above Bible passages the Rapture most probably happens just before the opening of the Sixth Seal and the beginning of the Day of the LORD (Rev. 6:17). In turn the Second Coming takes place at the end of the Day of the LORD. The Day of the LORD is a synonym for the seven final years of the End Times also known as Daniel's Seventieth Week (Dan. 9:24-27) or Jacob's Trouble (Jer. 30:7).

In Matthew 24 Jesus compares the times leading up to His Second Coming to the times of Noah. At the time of Noah God purged the sinful world with water, but at the Second Coming He will purge it with fire. Just as Noah was lifted up over the flood waters of the earth, so will the faithful Congregation be lifted up to Heaven out of harms way. And just as Noah was rightful in the sight of God, so are the True Believers. They are washed clean by the Blood of their Saviour and need no purging again. This is the reason for the Rapture.

What is clear is that Jesus is already the sovereign ruler of the Universe. However, as it is with earthly kings, a rebellion might occur in their kingdom especially whilst the king is away for a long time. In Matthew 24 and 25 Jesus tells us two parables where He compares His Kingdom to a master that goes away on journey and leaves his servants to take care of his belongings. Some of the servants engage in illegal activities and mistreat the of possessions their master and other servants. These bad servants are punished and removed by their master when he unexpectedly arrives, while to good servants are awarded for their loyalty and good deeds. These parables reveal the reason for the final seven years: Jesus comes back to earth to judge it and to bring everlasting peace. Most importantly God planned this period of time to bring His People Israel back to Him by recognising Jesus as their Lord and Saviour, the Messiah they once rejected.

This study does not take a stand on the identities of the groups of people presented in the above Bible verses: the Elect (Matt. 24:31), the 144 000 Sealed (Rev. 7:4) and the Great Multitude appearing in Heaven between seals six and seven (Rev. 7:9). There are also other possibilities for the timing of the Rapture in the Book of Revelation, namely John's calling up to Heaven by a loud trumpet sound (Rev. 4:10) and the resurrection of the Two Witnesses in Revelation 11 for example. Most favourably these might also be implications of several Raptures of different groups of people with the Rapture at the Sixth Seal being the most prominent one. The fact that people show up in Heaven at Revelation 7 proves that a Rapture, Resurrection has taken place and the uncountable number of people suggests that this is the Main Harvest.

Jesus mentions in His Olivet Discourse that the sign of Son of Man and the coming of Him in the clouds are preceded by the Abomination of Desolation (Matt. 24:15-20) and the Great Tribulation (Matt. 24:21) with the Abomination of Desolation probably being a kickoff event in Judea. In the Olivet Discourse Jesus mentions the words "those days" four times in connection with the Abomination of Desolation and the Great Tribulation. Therefore the duration of these events might not be very long, counted in mere days instead of years. This is in contrast with the conventional view that the Great Tribulation is either three and a half or seven years long at the maximum. What is suggested that the Great Tribulation is actually a relatively short period of time of intense tribulation spreading worldwide just before the beginning of the Day of the LORD. This does not mean that remaining final years would be in anyway easy for Israel or the other left behind people. On the contrary, the whole Daniel's Seventieth Week is a time of immense tribulation and judgements altogether.

If the Hour of Temptation mentioned by Jesus in Revelation 3:10 "which shall come upon all the world, to try them that dwell upon the earth" is the same as the Great Tribulation, then the True Believers in Christ might be on earth just to see an attack of fierce force unfolding on Israel, possibly with nuclear arms, but not much longer. According to Ezekiel 38 an attack by Gog on Israel is the trigger which causes God to unleash His Wrath on the earth. In the Book of Revelation this Wrath and the Day of the LORD begins at Seal Six (Rev. 6:17) and according 1 Thess. 1:10 and 5:9 we are not appointed to the coming Wrath of God but to be delivered from it by Jesus Christ.

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Tempauksen ajankohta Raamatun mukaan

Matteuksen Evankeliumin 24:nnessä luvussa Jeesus kuvaa Tempausta seuraavasti:

24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

Matt.

Tämä kuvaus käy yhteen Ilmestyskirjan 6:ssa luvussa kuvatun kuudennen sinetin aukaisemisen jälkeisiin tapahtumiin:

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Ilm.

Jeesuksen mainitsemaa Ihmisen Pojan merkkiä ja Hänen tulemustaan taivaan pilvissä edeltävät siis Hävityksen Kauhistus (Matt. 24:20-25) sekä Suuri Ahdistus (Matt. 24:21).

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeessa 31 Jeesus jatkaa:

24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt.

Tämä sopii hyvin yhteen Ilmestyskirjan 7:nnen luvun tapahtumien kanssa, jossa enkelit pidättävät kaikkia neljän ilmansuunnan tuulia merkitäkseen kaksitoistatuhatta ihmistä jokaisesta Israelin kahdestoista sukukunnasta. Tämän jälkeen Taivaaseen ilmestyy lukematon joukko ihmisiä kaikista maailman kansoista ja kielistä, jotka tulevat "siitä Suuresta Ahdistuksesta":

7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä

Ilm.

Jeesuksen Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeessa 31 mainitsema suuri pasuna sopii Raamatun monista pasunoista parhaiten yhteen Paavalin mainitsemaan pasunaan kanssa, joka soi Tempauksen yhteydessä:

1. Kor. 15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

1. Tess. 4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Jeesuksen palaaminen maan päälle kaikkien Pyhiensä kanssa, niin että Hänen jalkansa koskettavat maan pintaa, on kuvattu Matteuksen Evankeliumin 25:nnessä luvussa:

Matt. 25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Tämä tapahtuma kuvataan Ilmestyskirjan 21:nnessä luvvussa seuraavasti:

Ilm. 19:11 Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
...
Ilm. 19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.


Tempaus tapahtuu siis hyvin todennäiköisesti Ilmestyskirjan kuudennen sinetin avaamisen yhteydessä.

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Tulkinta Matteuksen Evankeliumin luvuista 24 ja 25 - Valtakunnan lasten kohtalo

Matteuksen Evankeliumin lukujen 24 ja 25 tulkinta on aloitettava jo tätä edeltävistä luvuista. Niissä kerrotaan kuinka Jeesus saapui aasilla ja sen varsalla ratsastaen Jerusalemiin juuri ennen ristiinnaulitsemistaan ja sai riemullisen vastaanoton juutalaiselta kansalta, jotka ottivat Hänet vastaan odottamanaan Kuninkaana (Matt. 21:4-9). Tämän jälkeen Jeesus joutui kahnauksiin fariseusten ja lainoppineiden kanssa Jerusalemin Temppelissä eli Pyhäkössä, ja nämä yrittivät saada Hänet kiinni sanoistaan, että voisivat vangita Hänet. Fariseukset ja lainoppineet nimittäin ymmärsivät, että Jeesus paljasti heidät sekä vertauksin että suorasanaisesti olevan uskoltaan ulkokullattuja, jotka mieluummin orjuuttavat ihmisiä erilaisten maallisten ikeitten alle kuin päästävät ohitseen Taivaaseen, olematta itse valmiita luopumaan pitämästään vallasta tosiuskon edessä (Matt. 23:13).

Jeesus paljastaa fariseusten ja lainoppineiden tekevän niitä sanoja tekoja kuin heidän esi-isänsä, jotka kivittivät ja surmasivat Jumalan profeettoja (Matt. 23:32). Näillä sanoilla Jeesus tarkoittaa myös juutalaista kansaa ylipäätään, joka on juuri aikomassa ristiinnaulita Messiaansa, sillä osoittamastaan suosiosta huolimatta, he eivät kuitenkaan ota nöyränä saapuvaa Jeesusta vastaan, vaan olisivat halunneet Hänen olevan se voittoisa kuningas, joka heille on luvattu. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että "teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38) ja että tämä kaikki on tuleva heidän sukupolvensa päälle (Matt. 23:36).

Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansanjoukot olivat huutaneet Hänen edellään "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" (Matt. 21:9). Luvun 23 viimeisessä jakeessa 39 Jeesus antaa ensimmäisen ennustuksensa juutalaisen kansan kohtalosta lopun päivinä sanoen "tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'". Tämä tarkoittaa sitä, että lopunajan Suuressa Ahdistuksessa juutalaiset tulevat tunnistamaan Jeesuksen Messiaakseen eli Kristukseksi, sen jonka he ensimmäisessä tulemuksessa hylkäsivät, mutta ovat valmiita vastaanottamaan Hänen Toisessa Tulemuksessaan.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun alussa Jeesus poistuu Jerusalemin Temppelin alueelta Öljymäelle, jossa Hänen Opetuslapsensa kysyvät Häneltä kolmiosoisen kysymyksen:

1. milloin se tapahtuu, viitaten Jeesuksen ennustukseen Temppelin tuhoamisesta (Matt. 24:2),
2. mikä on Hänen Toisen Tulemuksensa ja
3. maailman lopun merkki (Matt. 24:3).

Nämä kysymykset asettavat Jeesuksen tuleville profeetallisille sanoille viitekehyksen, jota vasten Hänen sanojaan on tarkasteltava. Ajanjakso, josta Jeesus Öljymäellä puhuu on sama kuin Ilmestyskirjassa, alkaen ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., oletettavasti meidän päivinämme 2000-luvulla tapahtuvaan Toiseen Tulemuksen aina Ilmestyskirjan ja Tuhat Vuotisen Valtakunnan loppuun ja niin sanottuun Viimeiseen Tuomioon asti. Jerusalemin Temppelin tuho tapahtui vuonna 70 jKr. roomalaisten piirityksessä ja Jeesuksen Toinen Tulemus ei siis vielä ole tapahtunut, vaikka merkkejä siitä on jo havaittavissa. Siinä missä Ilmestyskirjan profetia tulevista tapahtumista on kokonaisvaltainen, Öljymäen keskustelussa Jeesuksen sanat painottuvat juutalaisen kansan kohtaloon: Jeesus antaa profetiansa aikana, jolloin toisin kuin Ilmestyskirjassa, Hänen maan päällä oleva ja myös pakanoista koostuva Seurakuntansa ei vielä varsinaisesti ole syntynyt, eikä Jeesusta vielä ole ristiinnaulittu, eikä Hän ole kuoleman voittaneena Ylösnoussut, eikä Häntä ole vielä otettu Taivaisiin Isänsä oikealle puolelle valtaistuimelle istumaan. Jeesus on toisin sanoen vielä ihmisen kaltainen, ihmisen ruumiissa. Tämä on toinen viitekehys, jota vasten Jeesuksen sanoja on tulkittava. Ilmestyskirjassa tämä sama Jeesus on jo Taivaallisessa olomuodossaan ja kertoo Johannekselle Jumalalta saamansa täydellisen kuvauksen lopunaikojen lopun tapahtumista (Ilm. 1:1).

Jakeessa 4 Jeesus varoittaa Opetuslapsiaan siitä, etteivät he antaisi kenenkään eksyttää heitä, sillä "monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:5). Sitten Hän kertoo tapahtumista, jotka voimistuvat kohti Hänen Toista Tulemustaan ja ovat merkkejä siitä, mutta eivät vielä ole loppu (Matt. 24:6b), vaan vasta synnytystuskien alkua, jotka voimistuvat kuten naisen synnytyskivut voimistuvat synnytystä kohden: tulee sotia ja sanomia sodista, kansat ja valtakunnat nousevat toisiaan vastaan ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Jeesuksen mukaan heitä vaivataan ja tapetaan ja he joutuvat "kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 24:9). Näitä tapahtumia on tapahtunut Jeesuksen ajoista lähtien meidän päiviimme asti kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi sekä juutalaisia että kristittyjä on vainottu. Juutalaisten kohdalla tähänastiset vainot huipentuivat 1900-luvun puolivälissä toisen maailmansodan aikana.

Jeesus kertoo myös laittomuuden pääsevän valtaan, jonka vuoksi monet ihmiset lankeavat pois uskosta, ilmiantavat ja vihaavat toisiaan ja että "monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:11), mutta kehottaa ihmisiä silti pysymään vahvana loppuun asti, jossa pelastus odottaa (Matt. 24:12). Myös tätä kaikkea on tapahtunut maailmassamme varsinkin juuri 1900-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvulle tultaessa Kristinuskoa on alettu yleisesti ja avoimesti halveksumaan. 2010-luvulta lähtien sen poistaminen yhteiskunnan rakenteista on kiihtynyt ennennäkemättömällä tahdilla. Jopa mielipiteen ilmaisua kristillisen vakaumuksen pohjalta yritetään saada oikeudellisesti rangaistavaksi teoksi.

Ensimmäisen varman merkin lopun lähenemisestä Jeesus kertoo olevan sen, että "tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa" (Matt. 24:14). Näiden sanojen toteutuminen on erittäin lähellä ellei jo tapahtunut, sillä tieto Jeesuksesta on viety nykyisin jopa täysin muusta maailmasta eristyksissä oleville alueille.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 4-14 Jeesus kertoo siis loppua kohden voimistuvista tapahtumista, joita Hän vertaa raskaana olevan naisen kasvaviin synnytyskipuihin. Varsinainen synnytys kuvataan Ilmestyskirjan 12. luvussa, jossa Israelia symbolisoiva näky taivaalla synnyttää Poikalapsen. Toinen taivaalla näkyvä merkki, lohikäärme eli saatana yrittää nielaista lapsen heti sen synnyttyä, mutta lapsi Temmataan sen edestä turvaan Taivaaseen. Poikalapsi on sekä Jeesus, Seurakunnan Pää että Hänen Ruumiinsa, uskovista koostuva Seurakunta, joka siis Temmataan pois ennen Ahdistuksen aikaa ja saatanan täyttä valtaa maan päällä.

Seuraavaksi Jeesuksen sanat siirtyvät meidän näkökulmastamme tulevaisuuteen. Jakeissa 15-20 Hän kertoo profeetta Danielin puhumasta "hävityksen kauhistuksesta", jonka nähdessään "seisovan pyhässä paikassa", Juudeassa olevien ihmisten tulee paeta vuorille välittömästi palaamatta hakemaan mitään. Kyse on siis hyvin äkillisestä tapahtumasta, mutta ei ole täysin varmaa mitä profeetta Daniel tarkoittaa "hävityksen kauhistuksella". Tämä tapahtuma on voinut saada jo osittaisen täyttymyksensä roomalaisten piirittäessä ja tuhotessa Jerusalemin vuonna 70 jKr., mutta seuraavassa jakeessa 21 Jeesus osoittaa, että tapahtuman täyttymys on edelleen tulevaisuudessa:

24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.

Matt.

Roomalaisten toimesta juutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa ja lähtemään diasporaan eli hajaannukseen pakanakansojen sekaan. Tämä tapahtui kuten Jeesus oli ennustanut Matteuksen Evankeliumin luvun 23 lopussa, että "heidän huoneensa on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38). Israelin kansa eli juutalaiset kokivat täydellisen hävityksen, mutta Jeesuksen kertomaa ainutkertaista Suurta Ahdistusta ei vielä ole ollut. Juutalaisten täytyy siis ensin palata kotimaahansa, jotta nämä Jeesuksen sanat voisivat toteutua.

Juutalaisten pako vuorille Juudan erämaahan kuvataan Ilmestyskirjan luvussa 12, jossa Poikalapsen Tempauksen jälkeen maan päälle heitetty lohikäärme eli saatana käy lapsen synnyttäneen vaimon eli Israelin kimppuun. Vaimo kuitenkin pakenee suojaan erämaahan kahdeksi kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoksi eli seitsemän vuotisen Ahdistuksen ajan ensimmäiseksi ja toiseksi puolikkaaksi (Ilm. 12:6, 14).

Jakeissa 23-26 Jeesus varoittaa, että tuona aikana ihmisiä yritetään eksyttää, niin kuin Kristus olisi jo maan päällä, ja että vääriä kristuksia ja profeettoja nousee, jotka "tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä" (Matt. 24:24). Nämä väärät kristukset ja väärät profeetat pitävät todennäköisesti sisällään myös Ahdistuksen aikana valtaan nousevat pedot, ensimmäisen merestä nousevan pedon, joka on hyvin todennäköisesti myös Paavalin mainitsema "laittomuuden ihminen" (2. Tess. 2:3) sekä toisen maasta nousevan pedon eli väärän profeetan.

Jakeessa 27 Jeesus kertoo minkälainen Hänen tulemuksensa on tosiasiassa oleva:

24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

Matt.

Jakeissa 23-26 Jeesus myös käsittelee keille Hän erityisesti kohdistaa sanansa. Suurta Ahdistusta lyhennetään Valittujen tähden:

24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

Matt.

Paavali kertoo Roomalaiskirjeessä Valittujen olevan Israelin lapsien eli juutalaisten jäännös (Room. 11:5, 7), joka Ahdistuksen aikana herää palavaan uskoon Jeesusta kohtaan tunnistaen Hänet hylkäämäkseen Messiaaksi. Väärät kristukset ja profeetat yrittävät myös eksyttää, jos mahdollista, Valitutkin:

24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Matt.

Suuri Ahdistus alkaa siis todennäköisesti "hävityksen kauhistuksesta". On myös mahdollista, että Jeesuksen sanat "niiden päivien lyhentämisestä" (Matt. 24:22) ja "niiden päivien ahdistuksen jälkeen (Matt 24:29) viittaavat päiviin välittömästi "hävityksen kauhistuksen" jälkeen, ennen kuin Jumala puuttuu tapahtumiin näkyvällä tavalla (Matt. 24:30) Joka tapauksessa "hävityksen kauhistuksen" jälkeen Jeesus kertoo auringon ja kuun pimenevän, tähtien putoavan taivaalta ja taivasten voimien järkkyvän:

24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.

Matt.

Tämä on viittaus moneen Herran Päivän tapahtumista kertovaan Raamatunkohtaan, muun muassa profeetta Jooelin kirjaan, joka sanoo tämän tapahtuvan ennen Herran Päivän alkua:

2:31 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Jooel

Nämä tapahtumat eivät siis tarkoita vielä Ahdistuksen ajan loppua, vaan sen alkua, sillä Jeesuksen kuvaamat tapahtumat vastaavat Ilmestyskirjan kuudennen sinetin aukaisemisen vaikutuksia:

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.

Ilm.

Seuraavaksi Jeesus kertoo Hänen Toisen Tulemuksensa merkin, Ihmisen Pojan merkin näkyvän taivaalla ja maan sukukuntien parkuvan, koska näkevät Ihmisen Pojan eli Jeesuksen tulevan "taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella" Matt. 24:30). Tämä vastaa Ilmestyskirjan kuudennen sinetin avaamisen seuraumusten jatkoa:

6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Ilm.

Herran Päivä eli Herran Vihan Suuri Päivä alkaa siis Ilmestyskirjan luvussa 6, kuudennen sinetin aukaisemisen jälkeen.

Seuraavassa jakeessa 31 Jeesus kertoo lähettävänsä enkelinsä kokoamaan Valittuja neljältä ilmansuunnalta suuren pasunan pauhatessa:

24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt.

Tämä vastaa Ilmestyskirjan seitsemännen luvun alkua, jossa enkelit pidättelevät kaikkia neljän ilmansuunnan tuulta, että saisivat merkitä "Elävän Jumalan sinetillä" kaksitoistatuhatta henkilöä jokaisesta Israellin lasten eli juutalaisten sukukunnasta, yhteensä 144 000 israelilaista. Nämä henkilöt ovat hyvin todennäköisesti Jeesuksen mainitsemat Valitut eli Israelin Ahdistuksen aikana pelastuva jäännös (Room. 9:27, 11:25).

Jeesuksen mainitsema suuren pasunan ääni on todennäköisesti myös sama pasuna, josta Paavali puhuu 1. Tessalonikalais- ja Korinttilaiskirjeessä (1. Tess. 4:16, 1. Kor. 15:52). Erotuksena Ilmestyskirjan seitsemään pasunaan, Jeesuksen ja Paavalin mainitsema pasuna on Jumalan itsensä soittama koollekutsumisen merkkiääni, kun Ilmestyskirjan pasunat ovat enkeleiden soittamia tuomioista ilmoittavia merkkiääniä. Paavali on myös kertonut meille tämän pasunan salaisuuden, kun taas Ilmestyskirjan seitsemännen pasunan salaisuutta ei meille kerrota, vaan Ilmestyksen saaneen Johanneksen käsketään laittaa sinetin taakse mikä tuo seitsemännen pasunan salaisuus on (Ilm. 10:4, 7), eikä hän saa kirjoittaa siitä. Joka tapauksessa Johannes kertoo lukemattoman joukon uskovia ilmestyvän Taivaaseen jo Ilmestyskirjan  alkupuolella, kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä (Ilm. 7:9, 14). Seitsemännen pasunan kohdalla eli todennäköisesti Ahdistuksen ajan puolivälissä hän ei mainitse tapahtuvan Ylösottoa, vaan silloin ilmoitetaan, että "maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 11:15). Tempauksesta Paavali kirjoittaa taas, että silloin "kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor. 15:54).

Mutta siinä missä Jeesuksen Veressä puhdistautunut Kristuksen Morsian eli Taivaallinen Seurakunta Temmataan ylös pilvissä Herraansa vastaan, jää juutalaisten jäännös Jumalan suojeluksessa koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan muun uskomattoman maailman kanssa. Tässä kohtaa Jeesus ei kuitenkaan vielä laskeudu maan kamaralle, vaan tulee lupauksensa mukaisesti hakemaan Morsiamensa luokseen Isänsä kartanoon eli Taivaaseen, että he saisivat olla siellä missä Hänkin on:

14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

Joh.

Jeesuksen Toinen Tulemus, jossa Hänen jalkansa koskettavat maan pintaa, tapahtuu Ilmestyskirjassa sen lopulla sinettien, pasunoiden ja maljatuomioiden jälkeen luvussa 19 ja Hän palaa silloin maan päälle kaikkien Pyhiensä kanssa. Ilmestyskirja kuvaa tapahtumia kronologisesti eli aikajärjestyksessä, lukuunottamatta lukuja 11-15, joilla on omia sisäisiä kronologioitaan. Luvun 16 alussa Ilmestyskirja palaa takaisin aikajärjestyksessä kulkevaan kerrontaan.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 32-34 Jeesus siirtyy kuvaamaan Hänen tulemustaan ja pelastusta lopunaikojen lopussa vertauksien kautta. Jeesus antaa näissä jakeissa myös tärkeimmän merkkinsä, milloin lopun ajan lopun tapahtumat tulisivat tapahtumaan:

24:32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.

Matt.

Viikunapuuta on yleisesti käytetty Raamatussa kuvaamaan Israelin kansaa ja maata (esimerkiksi Hoos. 9:10). Aiemmin Matteuksen Evankeliumissa Jeesus oli kironnut hedelmättömän viikunapuu, joka kuihtui Hänen ja Opetuslasten silmien edessä (Matt. 21:19). Tämä kuvastaa Israelin kohtaloa roomalaisten käsissä ja Israelin huoneen hylätyksitulemista (Matt. 23:38). Jeesus jatkaa sanomalla:

24:33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

Matt.

Tämä vertaus tarkoittaa sitä, että kun Israel alkaa jälleen osoittamaan elonmerkkejä ja muita Jeesuksen kuvaamia tapahtumia alkaa tapahtumaan, silloin myös Hänen tulemuksensa on lähellä. Tällainen elonmerkki on esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteessa alkanut juutalaisten paluumuutto kotimaahansa sekä erityisesti Israelin valtion perustaminen ja valtaisa, yhä jatkuva paluumuutto toisen maailmansodan jälkimainingeissa.

Jeesus kertoo "kaiken tämän" tapahtuvan ennen kuin "tämä sukupolvi" katoaa (Matt 24:34). Jeesus tarkoittaa tällä sitä sukupolvea joka näkee Israelin valtion synnyn ja on todistamassa sen jälkeen voimistuvia lopunajan lopun merkkejä. Tämä on erotuksena Jeesuksen sanoille "tästä sukupolvesta" edellisessä luvussa 23, jonka tapahtumilla Hän tarkoitti Jerusalemin hävitystä ja Temppelin tuhoa vuonna 70 jKr.

Jeesus myös kertoo, että tarkasta hetkestä jolloin Hänen tulemuksensa tapahtumat alkavat, ei tiedä kukaan, ei edes Hän itse, vain Isä Jumala yksin (Matt. 24:36). Näissä Jeesuksen sanoissa on otettava huomioon se seikka, ettei Hän vielä ole astunut Taivaalliseen olomuotoonsa, vaan on tyhjennetyssä (Fil. 2:7) ja hieman enkeleitä alemmassa olomuodossaan (Hebr. 2:7, 9), ihmisen ruumiissa maan päällä. Juutalaisiin häätapoihin kuuluu myös, että vain sulhasen isä tietää milloin hän tulee lähettämään poikansa noutamaan morsianta miehelään. Nämä Jeesuksen sanat voivat siis pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä, vaikka Hän onkin jo saanut voiton kaikesta maallisesta ja korotettu valtaistuimelle Isänsä oikealle puolelle. Jeesus myös kertoo Markuksen Evankeliumissa puhuvansa Opetuslapsilleen aina suorasanaisesti, mutta "ulkopuolella oleville" eli uskomattomille ja epäileväisille ihmisille Hän sanoo puhuvansa vain vertausten kautta (Mark. 4:11). Paavali yhtyy tähän sanoen, ettei meidän ole tarvis tietää aikakausista ja määrähetkistä, sillä me tiedämme, että Herran Päivä alkaa varkain ja sen aiheuttama turmio yllättää ihmiset kuin yhtäkkinen synnytyskipu aikana, jota he luulevat rauhaksi. Paavali sanoo kuitenkin, että uskovia Herran Päivä ei yllätä ja kehottaa heitä valvomaan Herransa tulemuksen merkkejä (1. Tess. 5:1-6).

Valvomiseen kehottaa myös Jeesus vertaamalla tulemustaan Vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan Nooan päivinä, jolloin ihmiset Nooan varoituksista välittämättä viettivät huoletonta ja jumalatonta elämää kunnes vedenpaisumus vei heidät kaikki (Matt. 24:37-39). Hän vertaa tulemuksensa luonnetta myös sellaiseen tapahtumaan, jossa toinen ihminen otetaan ja toinen jätetään (Matt. 24:40-41).

Jeesus kehottaa uskovia valvomaan Hänen tulemustaan "sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (Matt. 24:42). Tämän Hän esittää kahdella vertauksella, joista ensimmäisessä Hän vertaa uskovaa ihmistä perheenisään, joka valvoo taloaan varkaiden varalta, eikä sallisi kotiinsa murtauduttavan, jos vain tietäisi minä yövartion hetkenä varas tulee (Matt. 24:43).

Toinen vertaus on palvelijasta, jonka hänen Herransa jättää pitämään huolta palvelusväestään. Autuas palvelija on se, jonka Herra palatessaan löytää näin tekevän, ja hän asettaa hyvän palvelijansa kaiken omaisuutensa hoitajaksi (Matt. 24:45-47). Myös Ilmestyskirja kertoo, että uskovat tulevat tulevassa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa (Ilm. 2:26-27). Huono palvelija on Jeesuksen mukaan taas sellainen, joka sanoo sydämessään, että hänen Herransa viipyy ja alkaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syömään ja juomaan juopuneittein kanssa (Matt. 24:48-49). Tällaisen palvelijan hänen Herransa saapuminen yllättää ja hän "hakkaa palvelijan kappaleiksi" ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille, jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 24:50-51). Itku ja hammasten kiristys on vertaus Ahdistuksen ajasta, jonne myös juutalaiset epäuskonsa tähden joutuvat (Matt. 8:12).

Suurimman osan Matteuksen Evankeliumin 25:stä luvusta Jeesus kertoo vertauksin Jumalan valtakunnan luonteesta ja siitä millä keinoin sinne pääsee. Ensin Hän kertoo taivasten valtakunnan olevan kymmennen neitsyen kaltainen, joista toiset ovat viisaita ja toiset tyhmiä neitsyitä. Viisaat neitsyet ovat varanneet riittävästi öljyä lamppuihinsa, että he näkevät pimeässä ja pääsevät ylkää eli sulhasta vastaan hänen tullessaan yösydännä ja menevät hänen kanssaan hääjuhlaan suljetun oven taakse. Tyhmien neitsyeitten pitää taas lähteä ostamaan lisää öljyä, mutta heidän palatessaan ylkä on jo mennyt (Matt. 25:1-11). He pyytävät päästä mukaan juhliin, mutta ylkä vastaa "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt. 25:12).

Yljän eli Jeesuksen sanat tuntuvat kovilta ja sitä ne ovatkin; niillä joiden lampussa ei ole tarpeeksi öljyä eli Pyhää Henkeä palavaan uskoon, eivät pääse Hänen mukaansa Taivaallisiin Häihin vaan, jäävät maan päälle koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan. Palatessaan tyhmillä neitsyillä on kuitenkin riittävästi öljyä eli Pyhää Henkeä, mutta Taivasten valtakunnan ovi pysyy silti kiinni. Tämä saattaa tarkoittaa, että he joutuvat olemaan maan päällä koko Ahdistuksen ajan. Jeesus on kuitenkin luvannut olla päästämättä irti kenestäkään, joka Häneen uskoo. Ilmestyskirjan 3:ssa luvussa Jeesus kehoittaa penseää eli uskoltaan haaleaa Laodikean seurakuntaa myös ostamaan jotakin, "tulessa puhdistettua kultaa" Häneltä, Jeesukselta itseltään (Ilm. 3:18). Jeesus myös sanoo kolkuttavansa niiden ovelle, jotka kuulevat Hänen äänensä ja avaavat ja aterioitsevansa heidän kanssaan (Ilm. 3:20). On siis mahdollista, että Taivasten valtakunnan ovi avautuu vielä uudelleen myös niille, jotka ovat heränneet palavaan uskoon Ahdistuksen aikana.

Tämä vahvistuu Jeesuksen seuraavaksi esittämässä vertuksessa, jossa mies matkustaa "muille maille" ja antaa matkansa ajaksi erisuuruisia osuuksia omaisuudestaan palvelijoittensa huolehdittavaksi (Matt. 25:14-18). Pitkän ajan kuluttua mies eli palvelijoiden Herra palaa ja ryhtyy tilintekoon heidän kanssaan. Muut palvelijat ovat kasvattaneet Herransa omaisuutta, mutta yksi pelokas palvelija ei ole tehnyt omaisuudella mitään. Häneltä otetaan hänen vähäinenkin omaisuutensa pois ja annetaan sille jolla sitä on eniten (Matt. 25:19-28). Jeesus selittää vertausta seuraavasti:

25:29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

Matt.

Huonon palvelijan kohtalo on sama kuin aikaisemminkin, hänet heitetään "ulos pimeyteen", jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 25:30).

Käytännössä Jeesuksen asettama vertaus varoittaa siitä kuinka ihminen tulisi käyttää aikansa maan päällä ollessaan. Kaikki ihmiset joutuvat maailman lopussa vastuuseen ruumissa tekemistään teoista, olivat ne hyviä tai pahoja (2. Kor. 5:10) tai välinpitämättömiä, mutta vain Jeesuksen Veren suojassa olevat ovat automaattisesti vapautetut tästä tuomiosta (Ilm. 20:6).

Matteuksen Evankeliumin 25:nnen luvun jakeessa 31 kuvataan Jeesuksen varsinainen Toinen Tulemus maan päälle Ahdistuksen ajan lopussa. Jeesus ei Matteuksen Evankeliumissa puhu Ilmestyskirjassa kuvatusta Tuhatvuotisesta Valtakuntannasta (Ilm. 20:4, 6), sillä asiasta kerrotaan vasta Ilmestyskirjan myötä ja sen lopussa (Ilm. 20:4, 6).

Loppuosan Matteuksen Evankeliumin 25:ttä lukua Jeesus kertoo ns. Viimeisestä Tuomiosta ennen uuden maan ja taivaan luomista (Ilm. 20:11-15, 21:1). Tällä tuomiolla Jeesus kerää eteensä kaikki maan kansat (Matt. 25:32) ja erottaa heidät niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. Lampaat eli oikeamieliset vanhurskaat Jeesus asettaa oikealle puolelleen, ja antaa heille oikeuden omistaa "se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt. 25:34b). Sitten Jeesus kertoo millaisista teoista vanhurskaus koostuu (Matt. 25:35-39), ja että niiden tekeminen on itse asiassa sama kuin ne tehtäisiin Jeesukselle itselleen (Matt. 25:40).

Vasemmalla puolella oleville vuohille Jeesus sanoo "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41b). Hän kertoo myös syyn heidän saamalleen tuomiolle, joka on päinvastainen toiminta kuin vanhurskailla (Matt. 25:42-45). Jeesus päättää Öljymäen keskustelunsa sanoihin: "ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (Matt. 25:46).

maanantai 25. syyskuuta 2023

Ilmestyskirja nyt – Tulkinta Ilmestyskirjasta

Yleisesti Ilmestyskirja on tulevista tapahtumista kertova näky eli profetia, joka on annettu ensimmäisellä vuosisadalla jKr.

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää;

Ilm. 1

Profetiassa voi olla myös takaumia ja viittauksia jo menneisiin tapahtumiin, mutta pääpaino on tulevaisuudessa eli tämä asettaa kirjan tapahtumille kontekstin, jota vasten sen kertomia asioita on tulkittava.

Ilmestyskirjan 1., 2., ja 3. luvussa Jeesus käsittelee seitsemän maan päällä olevan seurakunnan hengellistä tilaa ja kohtaloita, ja kertoo heille myös asioita, joita ei vielä tähän päivään mennessä ole tapahtunut eli profetia ulottuu tässä vaiheessa ainakin osin aina nykypäivään asti:

10. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Ilm. 3

Hänen silmissään uskolliselle Filadelfian seurakunnalle Jeesus sanoo myös, että Hän on avannut heidän eteensä oven.

4. Luvun alussa ilmestyksen saanut Johannes näkee Taivaassa olevan oven avoinna ja pasunan kaltainen ääni kutsuu hänet ylös ja sanoo näyttävänsä mitä seurakunnille kerrottujen tapahtumien jälkeen on tapahtuva:

1. Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”.

Ilm. 4

Ilmestyskirjan 5. luvussa Johannes on Taivaassa ja näkee valtaistuimella istuvan kädessä kirjakäärön, jossa on seitsemän sinettiä ja itkee koska mistään Taivaasta tai maan päältä ei löydy ketään, joka olisi arvollinen ottamaan käärön ja avaamaan sinetit.

Sitten Johannes näkee teurastetun karitsan kaltaisen olennon eli ristiinnaulitun Jeesuksen, joka on voittanut kuoleman ja on täten arvollinen avaamaan sinetit. Kerrotaan myös, että Hän on verellään ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista. Näistä ihmisistä kerrotaan, että Jeesus on:

10. …tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.

Ilm. 5

Tähän asti tapahtumat vaikuttavat kulkevan kronologisesti eli aikajärjestyksessä, vaikka 4. luvun alussa siirrytäänkin Taivaaseen, jossa aikaa ei ole. Jeesus ristiinnaulittiin 2000 vuotta sitten, jolloin Hän osti kaikki maailman ihmiset kuningaskunnaksi ja papeiksi, että tulisimme hallitsemaan maan päällä, jos vain uskomme Häneen. Tätä ei vielä ole tapahtunut.

Ilmestyskirjan 6. luvun alussa Karitsa eli Taivaassa hallitseva Jeesus Kristus avaa ensimmäisen sinetin. Neljä ensimmäistä sinettiä ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut ja ne kuvataan eri värisinä hevosina, jotka lähetetään matkaan. Näiden sinettien kuvaamien tapahtumien ajoittaminen on vaikeaa, sillä ensimmäisen sinetin vaikutus maan päällä jää epäselväksi ja muiden sinettien kaltaisia tapahtumia on ollut ajanlaskun alun jälkeisessä maailmanhistoriassa useita.

5. sinetti on jo kuitenkin erilainen, mutta sillä ei ole näkyvää vaikutusta maan päällä tai ainakaan tällaista ei mainita. Sinetillä on vaikutusta Taivaassa, jossa Jumalan alttarin alla olevien kristittyjen marttyyrien sielut haluavat tietää kuinka pitkälle Jumala siirtää Tuomioitaan. Heille annetussa vastauksessa on aikaviite, joskin epämääräinen:

11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

Ilm. 6

”Vielä vähän aikaa” on tuskin Taivaankaan näkökulmasta kovin pitkä, esimerkiksi vuosisatoja kestävä ajanjakso, ja jos ensimmäiset neljä sinettiä koskettavat koko maapalloa, niin sodan,  jätti-inflaation ja ihmisten massakuolemien jälkeen Ilmestyskirjan ensimmäinen varmasti tunnistettava tapahtuma, Herran Vihan Päivän alku kuudennen sinetin kohdalla on hyvin lähellä. Herra sanoo Hänen Vihansa hehkun leimahtavan kun Goog liittolaisineen yrittää hyökätä Israeliin (Hes. 38).

Ei ole varmaa ovatko ensimmäiset neljä sinettiä vielä ”koetuksen hetkeä” (Ilm. 3:10) tai Suurta Ahdistusta, josta Herra Hänelle uskollisen seurakuntansa pelastaa, mutta Herran Vihaan meitä ei ole määrätty (1. Tess. 5:9), joten seurakunta on poistunut maan päältä viimeistään Ilmestyskirjan 6. luvun lopussa.

7. luvun alussa kerrotaan enkelien merkitsevän yhteensä 144 000 ihmistä kaikista Israelin lasten sukukunnista. Vaikka me pakanakansat olemmekin tulleet uskomme myötä osaksi hengellistä Israelia, niin emme ole kuitenkaan suvultamme Israelin lapsia eli juutalaisia. Paavali kertoo Israelin lapsista pelastuvan vain jäännöksen (Room. 9:27) ja tämän jäännöksen hän nimeää ”valituiksi” (Room. 11:5, 7), jotka Jeesuskin mainitsee Öljymäellä kertoessaan opetuslapsille Toisen Tulemuksensa merkeistä (Matt 24).

Nämä 144 000 ovat siis israelilaisia, jotka ovat heränneet uskomaan Jeesukseen tunnistaessaan Hänet Messiaakseen kuudennen sinetin tapahtumien myötä.

Sitten Johannes näkee Taivaassa lukemattoman joukon ihmisiä maailman kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja hänelle kerrotaan, että nämä ihmiset ovat tulleet siitä Suuresta Ahdistuksesta, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut, eikä ole tuleva:

14. …Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Ilm. 7

Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät ole ennen Ahdistuksen aikaa joko uskoneet Jeesukseen ollenkaan tai ovat olleet uskossaan penseitä eli haaleita, ja siksi jääneet maan päälle koeteltaviksi ja heränneet tänä aikana palavaan uskoon tunnistaessaan Jeesuksen ja todistaessaan Herran Vihan Päivän tapahtumia. Tämän jälkeen he ovat suojassa kaikilta kokemiltaan kauheuksilta ja Jumala itse on pyyhkivä kyyneleet heidän silmistään (ilm. 7:17).

Seurakunnan eli ilman näkemistä Kristukseen uskoneitten Tempausta ei siis kuvata Ilmestyskirjassa suoraan, eikä sen ajankohtaa paljasteta, koska se on Paavalin mukaan mysteeri (1. Kor. 15:51) eli salaisuus, joka paljastetaan uskovaisille vain Pyhän Hengen kautta, ja joka tulee suurimmalle osalle maailman ihmisiä yllätyksenä (1. Tess. 5:1-3).

Tempaus tapahtuu kuitenkin pasunan ja ylienkelin äänen ja käskyhuudon kuuluessa, ja maan päällä tuona hetkenä elävien uskovaisten kanssa temmataan yläilmoihin myös Kristuksessa kuolleet (1. Tess. 4:16-17), jotka eivät ole Suuressa Ahdistuksessa olleet. Tämän vuoksi Ilmestyskirjan 7. luvussa Taivaaseen ilmestyvät ihmiset eivät ole Kristuksen Morsian, vaan Vaivanajan pyhiä, mahdollisesti Häävieraita.

Ilmestyskirjan 8. luvun alussa Karitsa avaa seitsemännen sinetin, jolloin Taivaaseen tulee äänettömyys jota seuraa Jumalan Tuomion seuraava vaihe eli pasunoihin puhaltaminen. Tämän sinetin vaikutusta maan päälle ei jälleen kerrota, niin kuin oli myös viidennen sinetin kohdalla, mutta äänettömyyden kerrotaan kestävän ”noin puoli hetkeä”. On epäselvää kuinka pitkästä ajanjaksosta maan päällä on kyse, mutta juutalaisen ajanlaskun hetki vastaa päivän valosta riippuen noin tuntia, joten kovin pitkästä ajanjaksosta ei joka tapauksessa todennäköisesti ole kyse.

Loppuosa luvusta 8 kuvaa ensimmäisen neljän pasunan puhaltamisen vaikutuksia maan päällä ja tähtitaivaalla, ja niiden aiheuttama tuhoja.

Yhdeksännen luvun alussa enkeli puhaltaa viidenteen pasunaan, jolloin kuvataan ”Taivaasta maan päälle pudonnutta tähteä”, jolle annetaan syvyyden kaivon avain. Syvyydestä kerrotaan nousevan maan päälle vitsaukseksi heinäsirkkoja, jotka vaivaavat viiden kuulauden ajan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

Kuudennen pasunan vaikutuksesta päästetään maan päällä irti Eufrat-joen varrella sidottuna olleet enkelit, joiden ratsuväki surmaa kolmasosan maapallon ihmisistä. Kerrotaan, että tästä huolimatta jäljelle jääneet ihmiset eivät tee parannusta pahoista teoistaan.

Ilmestyskirjan 10. luvussa kerrotaan väkevästä enkelistä, joka laskee jalkansa meren ja maan päälle, ja jolla on kädessään avattu kirjakäärö. Tämä enkeli nostaa kätensä taivasta kohti ja:

6. …vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
7. vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

Ilm. 10

Tämä on viittaus Danielin kirjan 12. lukuun, jossa kerrotaan juutalaisten kohtalosta ja pelastuksesta Suuren Ahdistuksen aikana. Danielin kirjassa kerrotaan seuraavasti:

6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?”
7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ”Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.”

Dan. 12

Pyhän kansan eli Israelin lasten yhden osan hajotuksen loppu alkoi Israelin valtion synnyn yhteydessä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, juutalaisten alkaessa muuttaa suuressa määrin takaisin kotimaahansa. Tämä muuttoliike jatkuu edelleen.

Danielin kirjassa oleva aikamääre aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa on viittaus Ahdistuksen ajan ensimmäiseen puoliskoon, kolmeen ja puoleen vuoteen, sillä Danielin kirjan 11. luku ulottuu lopun aikoihin asti (Dan. 11:40) ja luku 12 aloitetaan seuraavasti:

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

Dan. 12

Seitsemäs pasuna on siis todennäköisesti Ahdistuksen ajan puoliväli, sillä Ilmestyskirjassa meren ja maan päällä seisova enkeli kertoo sen ajan loppuvan tähän pasunaan, jolloin Jumalan salaisuus käy täytäntöön niin kuin Hän on sen profeetoille ilmoittanut.

Tähän viittaa myös Ilmestyskirjan enkelin kädessä oleva avattu kirjakäärö eli Danielin kirjan lopun aikoihin asti sinetöity tieto (Dan. 12:4, 9). Johannes saa kirjakäärön syötäväkseen ja se on hänen suussansa makea, mutta vatsassa karvas. Makeus kuvaa pelastusta, kun karvastelu taas sitä aikaa, jossa pelastus tapahtuu eli Suuressa Ahdistuksessa.

Tästä eteenpäin aina 16. luvun alkuun asti Ilmestyskirja ei kulje täysin kronologisesti eli aikajärjestyksessä, vaan tapahtumia kuvataan eri näkökulmista.

Yhdennentoista luvun alussa Johannesta pyydetään mittaamaan Taivaassa oleva Jumalan Temppeli, mutta jättämään maan päällä oleva esikartano pois, sillä kerrotaan, että pakanakansat tulevat tallaamaan sitä neljänkymmenen kahden kuukauden eli kolmen ja puolen vuoden ajan. Tämä on viittaus Ahdistuksen ajan jälkimmäiseen puoliskoon, jolloin lohikäärme eli saatana ja sen asettama ensimmäinen syvyydestä nouseva peto, joka saa valtaansa kaikki maailman ihmiset, toimii maan päällä myös neljänkymmenen kahden kuukauden ajan (Ilm. 13:5).

Tämän jälkeen kerrotaan kahdesta säkkipukuisesta todistajasta, jotka profetoivat maan päällä tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan eli seitsemän vuoden Ahdistuksen ajan ensimmäisen puoliskon, kolmen ja puolen vuoden pituisen ajanjakson ajan, sillä edellä kuvattu syvyydestä nouseva peto käy sotaa heitä vastaan ja voittaa heidät heidän profetoimisensa päivien tultua päätökseen.

Näiden kahden todistajan henkilöllisyyttä ei suoraan paljasteta ja jollei ole kyse yksittäisistä henkilöistä, he voivat olla myös kansanryhmiä. Heidän sanotaan olevan ”ne kaksi öljypuuta” eli mahdollisesti jalo ja villi öljypuu, israelilaisia ja pakanoita, sekä ”ne kaksi lampunjalkaa” (Ilm. 1:20) eli mahdollisesti Ahdistuksen aikaan jääneet kaksi seurakuntaa.

Näille kahdelle todistajalle on annettu suuri valta maan päällä lyödä sitä erilaisilla vitsauksilla, ja ihmiset vihaavat heitä tämän tähden. He voivat olla siis myös Paavalin mainitsema pidättäjä (2. Tess. 2:6-7), sillä vasta heidän marttyyrikuolemansa ja Taivaaseen ottamisensa jälkeen peto saa koko maapallon valtaansa.

Ilmestyskirjan 11. luvun loppuosassa seitsemäs enkeli puhaltaa pasunaan ja Taivaan Temppelissä valtaistuimillaan istuvien kahdenkymmenen neljän vanhimman kerrotaan sanovan:

17. … Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.

Ilm. 11

Pasunoita seuraavat seitsemän Jumalan Vihan maljaa, joissa Hänen tuomionsa maata ja sen syntisiä kohtaan täyttyvät (Ilm. 15:1).

Ilmestyskirjan 12. luvussa kerrotaan suuresta merkistä taivaalla, naisesta, joka on raskaana ja jonka on vaikea synnyttää. Myös Jeesus kertoi Öljymäellä opetuslapsilleen, että Hänen Toista Tulemustaan edeltää aika, joka on verrattavissa synnytyskipujen alkuun, mutta että ne ovat vasta alkua (Matt. 24:8). Paavali sanoo Herran Päivästä, että:

5:3 Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

1. Tess.

Tämä nainen ei voi olla Kristuksen Morsian eli Seurakunta, sillä vihkimätön Morsian ei voi synnyttää ketään. Eikä se voi olla yksistään Jeesuksen synnyttänyt Maria, sillä naisen lapsi temmataan heti synnytyksen jälkeen Taivaaseen, jonka jälkeen nainen pakenee toista taivaalla ollutta merkkiä, tulipunaista lohikäärmettä eli saatanaa erämaahan, jossa häntä suojellaan tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan eli kolmen ja puolen vuoden ajan. Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi pakenivat kaikki yhdessä.

Nainen on siis Vaimo eli Israel, jonka keskuudesta pelastus tuli Jeesuksen muodossa (Room. 11:26). Tästä on todisteena naisen seppeleenä olevat kaksitoista tähteä, jotka symboloivat kahtatoista Israelin sukukuntaa.

Lohikäärme yrittää niellä heti synnytyksen jälkeen naisen poikalapsen, josta sanotaan, että se on tuleva hallitsemaan kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla, mutta lapsi siis temmataan pois maan päältä turvaan Taivaaseen. Lapsi on sekä Jeesus, seurakunnan pää että myös Hänen Morsiamensa, seurakunnan ruumis, joka myös tulee hallitsemaan pakanakansoja rautaisella valtikalla yhdessä Ylkänsä kanssa (ilm. 2:26-37). Seurakuntaa on kerätty Jeesukseen uskovista jo kahden tuhannen vuoden ajan, ja Jeesuksesta lähtien viimeiseen pelastukseen sisälle tulevaan pakanaan asti (Room. 11:25) paholainen on yrittänyt estää ihmisiä tulemasta uskoon ja jos mahdollista, niellä eli tuhota ne, jotka jo uskovat.

Ilmestyskirjan 12. luvun alku on siis kuvaus seurakunnan Tempauksesta ennen Herran Päivää, jolloin Jumala poistaa juutalaisten osittaisen sokeuden Jeesusta kohtaan ja siirtyy käsittelemään omaisuuskansansa pelastusta (Room. 11:25-26).

Tämän jälkeen syttyy sota Taivaassa, jonka enkeliruhtinas Miikael ja hänen enkelinsä voittavat (vrt. Dan. 12:1) ja he heittävät saatanan ja hänen enkelinsä ulos maan päälle. Saatanalla, kristittyjen veljien syyttäjällä ei ole sijaa Taivaassa yhdessä Kristuksen Morsiamen, seurakunnan kanssa, kuten Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä kerrotaan Tempauksen toteutumisesta, että silloin on ”Kuolema on nielty ja voitto saatu” (1. Kor. 15:54). Ilmestyskirjan mukaan seurakunta on voittanut paholaisen ”Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” (Ilm, 12:11).

Tästä eteenpäin perkele eli saatana tietää, että hänellä vain vähän aikaa (Ilm. 12:12), yhteensä seitsemän vuotta toteuttaa pahat aikeensa maan päällä.

12. luvussa kerrotaan myös, että lohikäärme yrittää hyökätä poikalapsen synnyttäneen vaimon kimppuun, mutta ei onnistu, sillä vaimolle annetaan kotkan siivet, jolla se lennätetään erämaahan, suojaan lohikäärmeeltä ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Myös tämä on viittaus Ahdistuksen ajan ensimmäiseen kolmeen ja puoleen vuoteen. Käärmeen epäonnistuttua se siirtyy pitämään vihaa muita Israelin jälkeläisiä kohtaan, niitä jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. Nämä ovat Ahdistuksen aikana palavaan uskoon heränneitä ihmisiä.

Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan merestä nousevasta pedosta, joka saa voimansa maan päälle syöksetyltä lohikäärmeeltä eli saatanalta neljäksikymmeneksi kahdeksi kuukaudeksi eli Ahdistuksen ajan toiseksi puolikkaaksi, kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Pedolle annetaan valta käydä sotaa pyhiä eli uskovaisia, kuten kahta säkkipukuista todistajaa vastaan ja voittaa heidät. Peto saa tällöin valtaansa koko maapallon väestön (Ilm. 13:7).

Ensimmäisellä pedolla kerrotaan olevan seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja myöhemmin Ilmestyskirjassa sen kerrotaan olevan kuningas, joka nousee syvyydestä eli merestä (Ilm 17:7-9). Tämän pedon jälkeen nousee maasta toinen peto, joka saa valtansa ensimmäiseltä pedolta, ja se saa kaikki maailman ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa ja tekemään sen kuvan, jolle se antaa hengen, niin että se osaisi puhua, ja pakottaa ihmiset kumartamaan pedon kuvaa kuoleman uhalla. Toinen peto asettaa myös pedon merkin, niin ”ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:17). Tällaista kaiken kaupankäynnin kieltävää merkkiä ei ole vielä asetettu, mutta sen esiasteita saattaa olla jo olemassa.

Ensimmäinen peto, kuningas on hyvin todennäköisesti myös laittomuuden ihminen, josta Paavali puhuu Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä (2. Tess. 2:3). Toisen pedon kerrotaan myöhemmin Ilmestyskirjassa olevan väärä profeetta (Ilm. 19:20).

Seuraavassa Ilmestyskirjan luvussa 14 näytetään Ahdistuksen ajan jälkeinen tapahtuma, jossa Karitsa eli Jeesus seisoo maan päällä, Siionin vuorella ja Hänen kanssaan ovat ahdistuksessa selvinneet 144 000 israelilaista eli valittua.

Sitten kerrotaan Jumalan tuomioiden alkamisesta, suuren Babylonin tuhosta ja varoitetaan kumartamasta petoa tai sen kuvaa tai ottamassa pedonmerkkiä, ettei joutuisi Jumalan vihan alle ja iankaikkiseen kadotukseen. Sanotaan myös, että tästä eteenpäin marttyyrikuoleman kokevat ovat autuaita (Ilm. 14:13).

Luvun 14 lopussa ja luvussa 15 kerrotaan Jumalan tuomion täytäntöön panosta ja siihen valmistautumisesta eli seitsemän Jumalan vihan kultaisen maljan vuodattamisesta maan päälle. Tässä kohtaa Ilmestyskirja palaa takaisin kronologiseen eli aikajärjestyksessä kulkevaan kerrontaan.

Ilmestyskirjan Luvussa 16 kerrotaan seitsemän Jumalan vihan maljan vaikutuksista maan päällä ja ihmisissä, jotka eivät kokemistaan vitsauksista huolimatta tee parannusta synneistään. Kerrotaan myös, että tässä vaiheessa lohikäärme, peto ja väärä profeetta alkavat kokoamaan maan kuninkaita Harmageddoniin, sotaan pian tapahtuvaa Jeesuksen Toista Tulemusta varten.

Luvun 16 lopussa ja 17. luvussa, seitsemännen sinetin kohdalla kerrotaan suuren Babylonin tuhosta ja kerrotaan sekä sen että ensimmäisen pedon salaisuus. Ensimmäinen syvyydestä nouseva peto kuvataan kymmenen kuninkaan tai niiden kaltaisen yhteenliittymä, jotka antavat valtansa yhdelle kuninkaalle, pedolle hetkeksi aikaa, hallitaksensa yhdessä sen kanssa. Suuri Babylon on kaupunki, jossa on seitsemän vuorta tai kukkulaa (Ilm. 17:9) ja jolla on ”maan kuninkaitten kuninkuus” (Ilm. 17:18). Peto ja muut kuninkaat kuitenkin vihaavat suurta Babylonia ja ”riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa” (Ilm. 17:16) anteekseen kaiken valtansa pedolle. Suuren Babylonin sanotaan istuvan monien kansojen ja väkijoukkojen ja kansanheimojen ja kielien päällä. (Ilm. 17:1, 15).

Ilmestyskirjan 17. luvussa kerrotaan myös, että ne kymmenen kuningasta sotivat Karitsaa vastaa, joka voittaa heidät, ja jonka kanssa yhdessä voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset (Ilm. 17:14). Paavali käyttää uskovista pakanoista usein nimitystä kutsutut tai kutsutut pyhät (Room. 1:17). Valittujen Paavali kertoo olevan Israelista pelastuva jäännös (Room. 11:5, 7). Kolmas Kristuksen kanssa voittava ryhmä on uskolliset eli mahdollisesti marttyyrikuoleman Ahdistuksen aikana kokeneet uskovaiset (Ilm. 2:10).

Ilmestyskirjan 18. luvussa kerrotaan tarkemmin suuren Babylonin tuhosta ja siitä, että se on kaupunki, jonka:

2. haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.

Ilm. 18

Sen kuvataan olevan vauras, merellinen kauppakaupunki, jonka tuho on tuleva yhdessä hetkessä ja että maan asukkaat ja kauppiaat ovat sureva sen kohtaloa.

Ilmestyskirjan 19. luvussa tapahtuu Jeesuksen Toinen Tulemus eli näkyvä paluu maan päälle. Jeesuksen mukana laskeutuu Hänen Taivaassa vihitty Vaimonsa eli kaikki Hänen pyhänsä:

7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
8. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.”

Ilm. 19

Karitsan eli Jeesuksen ja pyhien häät ovat alkaneet jo Morsiamen eli seurakunnan Tempauksella Ahdistuksen ajan alussa ja jatkuvat nyt juutalaisen perinteen mukaisesti hääaterialla, joka tapahtuu maan päällä. Sanotaan myös, että ”Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” (Ilm. 19:9).

Jeesus ja Hänen sotajoukkonsa sotivat Harmageddoniim kokoontuneita pedon sotajoukkoja vastaan ja voittavat heidät:

19. Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
20. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.
21. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.

Ilm. 19

Ilmestyskirjan 20. luvun alussa kerrotaan, että Taivaasta laskeutuva enkeli:

2. …otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi.

Ilm. 20

Sitten kerrotaan, että Jeesukseen uskoneet elävät (Ilm. 2:26-27) ja kuolleet tulevat hallitsemaan Hänen kanssaan maan päällä sen tuhannen vuoden aikana, jolloin saatana on sidottuna (Ilm. 20:4).

Näiden tuhannen vuoden jälkeen saatana päästetään vapaaksi, hetkeksi aikaa villitsemään maan kansoja vielä kerran sotaan Jerusalemia ja pyhiä vastaan, mutta tuli Taivaasta kuluttaa heidät, ja saatana heitetään tuliseen järveen, jossa peto ja väärä profeetta jo ovat,

Tämän jälkeen kerrotaan niin sanotusta viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki maan päällä kaikkina aikoina eläneet ihmiset, joiden nimi ei ole kirjoitettuna Karitsan elämän kirjaan, tuomitaan ja heitetään myös tuliseen järveen eli iankaikkiseen kadotukseen.

Ilmestyskirjan 21. luvussa kerrotaan vanhan maan ja taivaan väistyneen:

1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ilm. 21

Kerrotaan myös ketkä saavat uuden taivaan ja maan periä, ja ketkä eivät:

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

Ilm. 21

Kerrotaan myös Karitsan Vaimosta, joka on Taivaasta laskeutuvassa Uudessa Jerusalemissa eli Jumalan Majassa maan päällä. Tässä vaiheessa ei enää ole eroa vanhan maailman kansojen välillä, vaan Uuteen Jerusalemiin pääsevät ainoastaan ”ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27).

Ilmestyskirjan 22. luvussa kerrotaan elämän puusta eli siitä puusta, jonka vuoksi Jumala joutui karkottamaan Aatamin ja Eevan paratiisista syntiinlankeenuksen jälkeen, etteivät he langenneessa tilassaan söisi siitä ja eläisi ikuisesti.

Luvussa kerrotaan myös, että:

14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ilm. 22

Kehotetaan myös ottamaan vaari Ilmestyskirjan ennustuksista ja pitämään sen sisältö muuttumattomana, ettei saisi päälleen kaikkia siinä mainittuja vitsauksia,

Ilmestyskirja päättyy jakeisiin:

20. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus!
21. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Ilm. 22



 

torstai 23. huhtikuuta 2020

Vain Totuuden palvelijat voivat tuntea Totuuden

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Joh. 3:8

Vain totuuden palvelijat voivat oppia tuntemaan totuuden. Ihminen voi täyttää itsensä kaikella mahdollisella tietoudella, mutta vasta sinä päivänä kun hän kääntyy kuuliaiseksi Jumalalle, se tieto saavuttaa hänen sydämensä. Silloin hän vasta tuntee totuuden! Luin kerran kirjan erään miehen sisällisestä elämästä, hän oli terävä-älyinen intellektuelli. Tämä mies käytti aikansa tutkimalla hengellisiä ihmisiä, mutta tunnusti kirjassaan, ettei koskaan ollut oppinut heidän sielunelämästään yhtään mitään. Hän oli tutkinut vain ulkonaisia piirteitä ja jäänyt siis itsekin kaiken tiedon ulkopuolelle. Näin voi todella tapahtua!

Ihminen voi lukea Raamattua, mitä tahansa sen käännöstä, mutta ilman kuuliaisuutta Jumalalle Raamattu ei aukene, ihminen jää sisäisesti sokeaksi. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Hän voi tavata Roomalaiskirjeen sanasta sanaan useaan kertaan, mutta olla silti sisäisesti sokea. Hän voi tuntea läpikotaisin opinkappaleet ja kirkkoisät, mutta silti olla sisäisesti sokea. Sillä se ei ole totuuden määrä joka valistaa, vaan Totuuden Henki.

Jos haluat olla kuuliainen Herrallemme Jeesukselle, Hän valaisee sielusi sisältä käsin ja totuus, jonka olet siihen asti vain tiennyt, tulee sinussa ymmärretyksi hengellisesti. Sen voima alkaa virrata sinussa ja huomaat muutoksen – valtavan muutoksen itsessäsi.

On palkitsevaa ajatella, että usko todella muuttaa ihmisiä. Herramme Tulemuksen suurena päivänä vain tällä on merkitystä, että olemmeko näin sisäisesti valistettuja, uudelleensyntyneitä ja puhdistuneita!

Kysymys kuuluu siis: tunnemmeko Jeesuksen todella tällä tavalla?

- A.W. Tozer

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä?

Kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja uhri erosivat vanhan liiton uhrista ja anteeksiannosta?

Jumala on elämänlähde; hän on elämä ja hänessä ei ole pimeyttä (1. Joh. 1:5). Jumalan vastakohta on Saatana, jonka valtakunta on pimeyden ja synnin valtakunta. Alussa Jumala teki selväksi, että synti johtaisi kuolemaan (1. Moos. 2:17; Room. 6:23).

Synti erottaa meidät Jumalasta

Kun Saatana juonellaan petti Eevan ja sai myös Aadamin tottelemattomaksi, silloin synti pääsi myös heidän luontoonsa. Synti tuli heidän ja Jumalan väliin esiripuksi, ja se erotti heidät elämän lähteestä. Hengellisesti puhuttuna he olivat kuolleet rikkomuksiinsa ja synteihinsä (Ef. 2:1). Synti oli tullut maailmaan, joka oli kirottu, ja kaikki elävät olennot tulisivat kärsimään luonnollisen kuoleman.

Synti, joka oli tullut Aadamin ja Eevan luontoon periytyi kaikille heidän jälkeläisilleen. Tämä “synti lihassa” ei ole puolustelu synnin tekemiselle, mutta se on vahva taipumus tehdä oman tahdon mukaan Jumalan tahdon sijasta. Jos seuraamme tätä taipumusta, kun esimerkiksi tulemme kiusatuksi, silloin teemme syntiä. Auttaakseen ihmisiä pääsemään oikeille raiteille, Jumala antoi heille lain, joka kertoi hänen tahtonsa ihmisille.

Valitettavasti kaikki ihmiset olivat uskomattoman heikkoja, eikä yksikään ihminen koskaan pystynyt pitämään itseään puhtaana synnistä. Itseasiassa jopa kaikkien parhaat heistä tekivät syntiä päivittäin ajatuksin, sanoin ja teoin. Toisin sanoen kaikki ihmiset olivat syyllisiä, ja Saatana pystyi käyttämään sitä syytekirjeenä heitä vastaan, ja vaatimaan heidän kuolemaansa (Room. 5:12). Temppelissä, Jumalan symbolisessa asuinpaikassa maan päällä, riippui suuri, paksu esirippu kaikkein pyhimmän edessä, mikä symbolisoi lihassa olevaa syntiä, joka erotti ihmiset Jumalasta. Jokainen joka menisi tämän esiripun läpi kuolisi saman tien, koska mikään synti ei voinut kestää Jumalan kasvojen edessä.

Anteeksianto uhrin kautta

Jumala antoi pitkämielisyydessään ihmisille mahdollisuuden: uhraamalla virheettömän eläimen ihmiset saattoivat saada syntinsä anteeksi. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi saattoi mennä kaikkein pyhimpään uhrin veri mukanaan ja saada sovituksen kansalle. Puhtaan uhrin veren kautta synnin velka tuli maksetuksi (3. Moos. 17:11; Hebr. 9:22)

Kuitenkaan eläinten veri ei voinut poistaa ongelman juurta, joka oli synti inhimillisessä luonnossa. Sen jälkeen kun ihmisten synnit olivat anteeksiannetut, he jatkoivat synnin tekemistä, mikä tarkoitti, että heidän piti taas palata uhraamaan, vuosi toisensa jälkeen. Ei edes ylimmäinen pappi voinut auttaa heitä; hän itsekin oli syntinen, ja uhri oli yhtä paljon hänen kuin kansan puolesta annettu (Hebr. 10:1-4).

Jumala vihasi tätä kamalaa tilannetta. Hän halusi kommunikoida ihmisten kanssa ja pelastaa heidät. Hän etsi sellaista, joka saattaisi johtaa ihmiset pois synnin ja anteeksiannon kehästä. Mutta siitä huolimatta, että läpi historian oli ollut vanhurskaita, jumalaapelkääviä ihmisiä, ei kukaan heistä ollut nuhteeton, eikä kukaan heistä saattanut seisoa Jumalan ja ihmiskunnan välimiehenä. Niinpä Jumala lähetti oman poikansa toteuttaaksen historian suurimman työn (Hes. 22:30; Jes. 41:28; Jes. 60:16; Jes. 63:5; Joh. 3:16-17).

Jeesus: ihminen sanan kaikissa merkityksissä

Jeesus oli Jumalan poika, mutta hän “tyhjensi itsensä” ja tuli “ihmisen pojaksi” – ihmiseksi sanan kaikissa merkityksissä, niin että hänellä oli sama ihmisluonto kuin kaikilla meillä. Se merkitsi sitä, että Jeesus tuli kiusatuksi samoin kuin mekin. Mutta Jeesus syntyi myös Jumalan hengestä ja tämä henki johdatti häntä läpi koko hänen elämänsä ja se antoi hänelle voiman tehtävän suorittamiseen, jota varten hänet oli lähetetty (Luuk. 1:30-35; Fil. 2:5-8; Jes. 61:1-3).

“Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” Fil. 2:7-8. Jeesus oppi kuuliaisuuden, koska hänellä oli ihmisenä oma tahto, tai synti lihassa, ja hän tuli kiusatuksi. Hän oppi kieltämään itsensä, “ottamaan ristinsä” ja viemään sen kuolemaan. Sen seurauksena hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:15; Hebr. 5:7-8).

Kun Jeesus puhui synnistä ja sen ajan uskonnollisten johtajien ulkokultaisuudesta, hän puhui arvovallalla ja vakuuttavasti. Mutta koska kuolema synnille tapahtui hänen sisäisessä ihmisessään, salassa ihmisiltä, lähes kaikki hänen aikalaisensa ymmärsivät hänet väärin. Tämä tapahtui siinä määrin, että lopulta hänet pidätettiin ja ristiinnaulittiin. Puhdas, vanhurskas, viaton mies kuoli kuin rikollinen, rangaistuksena synneistä, joita hän ei koskaan ollut tehnyt. Miksi?

Sovitus – ja tie seurattavaksi

Ainoa ihminen koko ihmiskunnan historiassa, joka oli puhdas ja synnitön, oli Jeesus. Ainoa, joka saattoi “seisoa aukossa”, ainoa, jota Saatana ei ollut havainnut syylliseksi. Hän oli ainoa, joka ei ollut ansainnut kuolemaa, ei fyysistä eikä hengellistä. Mutta täyttääkseen sen päämäärän, miksi hän oli tullut maan päälle, Jeesus tarjoutui vapaaehtoiseksi. Hänet ristiinnaulittiin täydellisenä, viattomana uhrina. Hän kuoli kuin Jumalan lammas, sovituksena koko ihmiskunnalle. Hän kantoi meidän kaikkien syntiemme rangaistuksen, ja kuoli; vanhurskas vääräin puolesta (Room. 5:10; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 3:18).  Hän ei vain kuollut fyysistä kuolemaa, vaan hän koki erotuksen Jumalasta, kun hän riippui ristillä (Matt. 27:46: Mark. 15:34) Tämän uhrin kautta kaikilla niillä, jotka uskovat häneen, on mahdollisuus saada anteeksianto.

Jeesus kuolema Golgatan ristillä, mikä on ehdottomasti yksi merkittävimmistä ja voimakkaimmista tapahtumista kautta aikojen maan päällä, on vain osa kristillistä historiaa. Sen hengen voimalla, joka Jeesuksessa oli syntymästä lähtien, hän “kärsi lihassa” kieltämällä sen ja olemalla antamatta periksi taipumukselle tehdä syntiä, joka hänellä oli ihmisluonnossaan. Tällä tavalla synti hänen lihassaan tuli tuomituksi ja hän “vei sen kuolemaan” “ristiinnaulitsemalla” himot ja halut. Vaikka hän tuli kiusatuksi, hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:16)

Kun Jeesus kuoli ristillä, hän huusi: “Se on täytetty!” Sillä hetkellä jokainen synnin ripekin, jonka hän oli perinytt ihmisluonnossaan, oli tullut ristiinnaulituksi, ja hänen työnsä maan päällä oli täytetty. Kun Jeesus kuoli, repesi temppelin esirippu ylhäältä alas. Hinta oli maksettu; tie takaisin isän luo oli avoin.

Jeesuksen voitto synnistä oli myös voitto kuolemasta. Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi haudasta kirkkauden ruumiissa, joka sisälsi koko Jumalan luonnon. Neljänkymmenen päivän jälkeen hän nousi taivaaseen, missä hän istuu isän oikealla puolella (Fil. 2:5-11; Kol. 2:9)

Jeesuksen veljet!

Kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja uhri erosivat vanhan liiton uhreista ja anteeksiannosta? Kuinka Jeesuksen kuolema ristillä poistaa synnin lihastamme? Miksi tulemme jatkuvasti kiusatuiksi? Koska anteeksianto ei yksin ollut Jeesuksen elämän perimmäinen päämäärä, se ei myöskään ole perimmäinen päämäärä kristitylle. Itseasiassa anteeksianto on vain alku. Jeesus itse ilmaisee sen hyvin selvästi: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luuk. 9:23.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut olla vain kansan syntien sovitus. Hän halusi saada opetuslapsia, jotka seuraisivat häntä. Emme voi seurata häntä kuolemaan Golgatan ristillä, mutta voimme ottaa oman ristimme päivittäin.

Seuraamalla häntä tällä tiellä, voimme tulla hänen opetuslapsikseen, ja hän lähettää Pyhän Hengen, jotta saamme saman voiman, mikä hänellä oli synnin voittamiseksi. Myös me kärsimme lihassa, me myös ristiinnaulitsemme lihamme himoineen ja haluineen, me viemme myös “ruumiin teot” kuolemaan hengen kautta ja me voimme myös vapautua synnistä, meistä tulee “jäsen hänen ruumiissaan”, meistä tulee Jeesuksen veljiä, ja me saamme osaa jumalallisesta luonnosta! (1. Piet. 4:1-2; Gal. 5:24; Room. 8:13; 1. Kor. 12:12-14; Hebr. 2:11; 2. Piet. 1:2-4).

Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä oli hänen uskomattoman rakkaudentyönsä huipentuma ihmisiä kohtaan. Kuolemansa kautta hän sovitti ne, jotka uskovat häneen ja Jumalaan, ja elämänsä kautta hän raivasi tien takaisin Isän luo niille, jotka seuraavat häntä. Kuolettamalla synnin Jeesus voitti kuoleman (Hebr 2: 14-15). Elämänsä kautta hän antoi meille elämän. Älköön hänen uhrinsa olko turha – saakoon hän monia opetuslapsia, joita hän ei häpeä kutsua veljikseen!



Kirjoittanut Milenko van der Staal / AktiiviKristinusko

Alkuperäinen artikkeli:
https://aktiivikristinusko.fi/miksi-jeesuksen-piti-kuolla-ristilla

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Jumalan Valtakunnan evankeliumi ja Armon evankeliumi

Eräs asia, josta ei kovin paljon löydy tietoa suomeksi, on se, että Uudessa Testamentissa saarnataan itse asiassa kahta eri evankeliumia, jotka eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään, vaan seurausta toisistaan eli Jeesuksen saarnaama Jumalan Valtakunnan evankeliumi ja Paavalin saarnaama Armon evankeliumi.

Jeesus tuli saarnaamaan Jumalan Valtakunnan tuloa maan päälle nimenomaan juutalaiselle kansalle, ja olisi halunnut heidän vastaanottavan Hänet Vapahtajanaan ja kääntyvän Jumalan puoleen sekä pelastukseen katumuksen ja ilmeisesti myös lain pitämisen kautta. Juutalaiset eivät kuitenkaan halunneet palvelijan muodossa tullutta Jeesusta, vaan olisivat mieluummin ottaneet suoraan Daavidin kaltaisen hallitsijan ja kuninkaan, joka heille oli kirjoituksissa luvattu. Jumalan Valtakunta eli Kristuksen hallituskausi maan päällä olisi voinut toteutua jo tuolloin, mikäli juutalaiset vain olisivat vastaanottaneet Jeesuksen. Tämä ei tee juutalaisista yhtään sen huonompia, mikä tahansa muu kansa olisi varmasti toiminut samoin.

Joka tapauksessa, koska näin ei tapahtunut, Jeesus toteutti Isänsä Tahdon kuolemaan asti ja Hänet ristiinnaulittiin. Jumala varmasti tiesi, että näin tulisi käymään, ja se on osa Hänen suurta suunnitelmaansa, jotta kaikki kansat saatiin kerralla pelastuksen piiriin.

Jeesuksen Ylösnousemuksen jälkeen Jumalan suunnitelma siirtyi seuraavaan vaiheeseensa, ei siis varsinaisesti muuttunut. Jeesus oli saanut kaiken vallan Taivaassa ja maan päällä ja antoi opetuslapsilleen Lähetyskäskyn evankeliumin viemisestä koko maailmaan ja kaikkien ihmisten kastamisesta Hänen opetuslapsikseen. Jumala valitsi Paavalin tähän tehtävään ja ilmoitti Hänelle, että myös pakanakansat olisivat mukana yhtälaisessa pelastuksessa Israelin kanssa Jumalan Armon kautta, uskomalla Jeesukseen Kristuksena, joka sovitti kuolemallaan maailman synnit. Tämä ei siis kumoa Jumalan Valtakunnan tulemista maan päälle, vaan niin kuin Johanneksen Ilmestyksessä todistetaan, siirsi sen tapahtumisen juuri alkaneen Armon ajan päätökseen, kunnes pakanoiden täysi luku olisi sisälle tullut.

Paavali sai myös ilmoituksen pelastustapahtumasta, joka Vanhan Testamentin aikaan oli vielä salaisuus eli Tempauksesta, jossa Jeesus saapuu noutamaan seuraajansa pois Suuresta Ahdistuksesta eli Jumalan vihasta, johon Jumala ei heitä lupauksensa mukaisesti johdata. Tähän tapahtumaan päättyy Armon aika ja Jumala siirtyy takaisin käsittelemään Israelin pelastusta, jonka päätteeksi Jeesus saapuu heille (ja koko maailmalle) hallitsijana ja kuninkaana, kunhan Israel vain ensin vastaanottaa Hänet täysin. Tässä täyttyvät siis myös Danielin juutalaisille ennustamat vuosiviikot, joiden täytäntöönpano keskeytyi Jeesuksen ristinkuolemaan ja kaikille kansoille tarkoitetun Armon ajan alkamiseen.

Nämä "kaksi evankeliumia" selittävät hyvin niitä käsityseroja, joita uskovien välillä on, ja jotka alkoivat jo Pietarin johtamien opetuslasten ja Paavalin välillä: siitä mitä Jeesus itse asiassa sanoi ja miten Paavalin sanat olisivat ristiriidassa tämän kanssa, vaikka kyse onkin Jumalan pelastussuunnitelman etenemisestä.